Kun jotain pitäisi tehdä

Jotain pitäisi tehdä, mutta ei ole vielä selvää, mitä:

Voimavarat ja työkyky

• Työpäivät venyvät toistuvasti, eikä palautumiselle jää riittävästi aikaa.
• Työstä selviää, mutta vain puristamalla ja muusta elämästä tinkimällä.
• Tehtäviä on enemmän kuin käytettävissä olevaa aikaa, ja niiden tärkeysjärjestys on epäselvä.
• Väsymys vaikeuttaa päätöksentekoa ja saa pienetkin asiat tuntumaan raskailta.
• Työn imu on kadonnut, vaikka työ tuntuu edelleen tärkeältä.
• Työhön ryhtyminen on vaikeaa tai tekeminen hajautuu jatkuvasti epäolennaisiin asioihin.
• Asiakkaiden, työntekijöiden tai yhteistyökumppaneiden tarpeille löytyy aina tilaa, omille tarpeille ei.
• Työasiat seuraavat iltoihin, viikonloppuihin ja lomille.
• Sairastuminen, pitkä poissaolo tai muu elämänmuutos on muuttanut käytettävissä olevia voimavaroja.
• Ihminen huomaa ajattelevansa: ”Kyllä minä vielä tämän jakson jaksan.”

Talous ja kannattavuus

• Töitä on paljon, mutta rahaa jää liian vähän.
• Liikevaihto kasvaa, mutta yrittäjän oma toimeentulo ei parane.
• Asiakkaita on, mutta laskutus vaihtelee voimakkaasti kuukaudesta toiseen.
• Kassatilanne aiheuttaa jatkuvaa huolta, vaikka yritys näyttäisi kirjanpidossa kannattavalta.
• Hintoja pitäisi nostaa, mutta asiakkaiden menettäminen pelottaa.
• Yrittäjä ei tiedä, mitkä palvelut tai asiakkaat ovat aidosti kannattavia.
• Tarjouksia tehdään paljon, mutta liian harva johtaa kauppaan.
• Myyntiä syntyy, mutta toimituksiin kuluu enemmän aikaa kuin hinnoittelussa on huomioitu.
• Yrityksen kulut ovat kasvaneet huomaamatta vähitellen.
• Yrittäjä nostaa itselleen liian vähän palkkaa, lykkää lomia tai tinkii eläke- ja sosiaaliturvastaan.
• Talousluvut ovat saatavilla, mutta niistä ei muodostu päätöksentekoa tukevaa käsitystä.
• Yrittäjä ajattelee: ”Kun saan vielä muutaman asiakkaan lisää, tilanne kyllä helpottaa.”

Lisämyynti voi auttaa, mutta yhtä hyvin ongelma voi olla hinnoittelussa, palvelurakenteessa, asiakaskohtaisessa työmäärässä, maksuehdoissa tai siinä, että teet paljon työtä, jota et voi laskuttaa. Olisit jo korjannut asian, jos tietäisit mitä kannattaa tehdä!

Myynti, asiakkaat ja kilpailutilanne

• Uusia asiakkaita tulee aiempaa vähemmän, eikä syy ole tiedossa.
• Asiakkaat vertailevat aiempaa enemmän hintaa tai valitsevat halvemman vaihtoehdon.
• Yrityksen palvelut näyttävät asiakkaan silmissä samanlaisilta kuin kilpailijoiden.
• Markkinointia tehdään paljon, mutta yhteydenottoja tai kauppoja syntyy vähän.
• Asiakkaiden tarpeet ovat muuttuneet, mutta palvelut ovat säilyneet ennallaan.
• Yritys yrittää palvella niin monia kohderyhmiä, ettei kukaan tunnista palvelua selvästi omakseen.
• Asiakkaat ovat tyytyväisiä, mutta suosittelut ja uusintaostot jäävät vähäisiksi.
• Yksi suuri asiakas muodostaa liian suuren osan liikevaihdosta.
• Kilpailijan näkyvyys, kasvu tai hinnoittelu alkaa horjuttaa uskoa omaan tekemiseen.
• Myyntiin liittyy vastahakoisuutta, epävarmuutta tai torjutuksi tulemisen pelkoa.
• Yrittäjä ajattelee: ”Minun pitäisi vain markkinoida enemmän.”

Työn organisointi ja itsensä johtaminen

• Päivä täyttyy tekemisestä, mutta tärkeät asiat eivät etene.
• Kiireelliset asiat syrjäyttävät jatkuvasti merkittävät mutta hitaammin etenevät tehtävät.
• Suunnitelmia syntyy enemmän kuin niitä pystytään toteuttamaan.
• Työpäivän rakenne määräytyy sähköpostin, puhelimen ja muiden ihmisten pyyntöjen mukaan.
• Keskeneräisiä tehtäviä ja kehitysideoita on niin paljon, ettei mistään saa kunnolla otetta.
• Päätöksiä lykätään, koska kaikki vaihtoehdot tuntuvat sisältävän riskejä.
• Vaikeat tehtävät vaihtuvat helpompiin ja tutumpiin puuhiin.
• Yrittäjä käyttää paljon aikaa yksityiskohtiin, jotka joku muu voisi hoitaa.
• Työstä puuttuvat selkeät rajat, tavoitteet tai mittarit.
• Suunnittelua tehdään paljon, mutta tekeminen ei siirry käytäntöön.
• Ihminen syyttää itseään kurinalaisuuden puutteesta, vaikka todellinen ongelma saattaa olla mahdoton työmäärä tai keskenään ristiriitaiset tavoitteet.

Työnohjauksessa voidaan tarkastella sekä konkreettisia työtapoja että niiden taustalla vaikuttavia odotuksia, pelkoja ja käsityksiä. Esimerkiksi delegoinnin vaikeus ei aina johdu organisointitaidoista, vaan siitä, ettei toisten työn laatuun uskalleta luottaa tai oma rooli ilman jatkuvaa tekemistä tuntuu epäselvältä.

Henkilösuhteet ja yhteistyö

• Työtoverin, työntekijän, esihenkilön tai yhtiökumppanin toiminta ärsyttää jatkuvasti.
• Samat ristiriidat palaavat, vaikka niistä on keskusteltu useita kertoja.
• Vastuut ovat epäselviä ja osa työstä jää tekemättä tai tehdään kahteen kertaan.
• Yhteistyössä vältellään vaikeita asioita, jotta ilmapiiri ei huononisi.
• Palautteen antaminen tai vastaanottaminen tuntuu hankalalta.
• Yksi henkilö kantaa enemmän vastuuta kuin muut ja alkaa katkeroitua.
• Päätöksiä tehdään yhdessä, mutta kukaan ei lopulta vastaa niiden toteutumisesta.
• Yhtiökumppaneilla tai omistajilla on erilainen käsitys yrityksen suunnasta, kasvusta tai työnjaosta.
• Perheenjäsenen kanssa työskentely sekoittaa työroolit ja läheiset ihmissuhteet.
• Työntekijän suoriutuminen herättää huolta, mutta asiaan tarttumista lykätään.
• Asiakassuhteessa rajat alkavat hämärtyä tai asiakkaan vaatimukset kasvavat sovitun ulkopuolelle.
• Ihminen huomaa ajattelevansa: ”Olisi helpompaa tehdä tämä itse kuin ottaa asia puheeksi.”

Ammatillinen epävarmuus ja osaaminen

• Oma osaaminen tuntuu riittämättömältä, vaikka ulkopuolelta saatu palaute olisi hyvää.
• Uusi tehtävä, asiakasryhmä tai vastuualue herättää epävarmuutta.
• Työssä tulee vastaan tilanteita, joihin koulutus tai aiempi kokemus ei anna suoraa vastausta.
• Ammatillisia päätöksiä jäädään vatvomaan pitkäksi aikaa.
• Virheen tekemisen pelko hidastaa toimintaa.
• Työn laatua on vaikea arvioida, koska palautetta tulee vähän.
• Muiden näkyvä menestys saa epäilemään omia valintoja.
• Osaamisen kehittämiseen käytetään paljon aikaa, mutta uuden koulutuksen todellinen tarve on epäselvä.
• Ihminen ajattelee: ”En voi vielä tarjota tätä, koska minun pitäisi osata enemmän.”

Työnohjauksessa voidaan tunnistaa, mikä epävarmuudesta kuuluu luonnollisesti uuteen tilanteeseen, missä tarvitaan lisää osaamista ja missä omaa toimintakykyä rajoittaa kohtuuton vaatimus täydellisestä varmuudesta.

Roolit, vastuut ja työelämän murroskohdat

• Uuteen tehtävään siirtyminen muuttaa suhdetta entisiin kollegoihin.
• Asiantuntijasta esihenkilöksi siirtynyt yrittää edelleen hoitaa molempia töitä täysimääräisesti.
• Yrittäjäksi ryhtynyt huomaa, ettei vahva ammattiosaaminen vielä ratkaise myyntiä, hinnoittelua ja yrityksen johtamista.
• Töihin palaaminen sairauslomalta tai perhevapaalta herättää epävarmuutta omasta jaksamisesta tai asemasta.
• Organisaatiomuutos muuttaa työn sisältöä, mutta uusi rooli jää epämääräiseksi.
• Vastuu kasvaa ilman vastaavaa päätösvaltaa.
• Työnkuva on vuosien aikana muuttunut ilman, että muutoksesta on koskaan kunnolla sovittu.
• Työpaikan vaihto, työttömyys, eläköityminen tai yritystoiminnasta luopuminen horjuttaa ammatillista identiteettiä.
• Henkilö pohtii, kuuluuko hänen sopeutua tilanteeseen vai yrittää muuttaa sitä.

Päätöksenteko ja suunnan epäselvyys

• Vaihtoehtoja on paljon, mutta mikään niistä ei tunnu selvästi oikealta.
• Päätös palkkaamisesta, investoinnista, hinnankorotuksesta tai uuden palvelun käynnistämisestä tuntuu liian suurelta tehtäväksi.
• Yrityksen nykyinen suunta ei enää vakuuta, mutta uutta suuntaa ei ole löytynyt.
• Päätöstä lykätään lisätiedon toivossa, vaikka kaikkea tarvittavaa tietoa ei ole mahdollista saada.
• Tehtyyn ratkaisuun on jo käytetty paljon aikaa tai rahaa, joten siitä luopuminen tuntuu mahdottomalta.
• Yrittäjä tai työntekijä yrittää ratkaista samanaikaisesti liian monta toisiinsa liittyvää kysymystä.
• Päätöksenteossa sekoittuvat taloudelliset realiteetit, muiden odotukset, oma kunnianhimo ja jaksaminen.
• Jokainen vaihtoehto näyttää sisältävän myös jotakin menetettävää.
• Ihminen ajattelee: ”Minun pitäisi jo tietää, mitä haluan.”

Parempi tilannekuva tai työnohjaukselliset keskustelut eivät poista päätökseen liittyvää riskiä. Ne voivat kuitenkin tehdä näkyväksi, mitä ollaan päättämässä, millä perusteilla, mitä vaihtoehdoista seuraa ja mikä epävarmuus on hyväksyttävä osaksi päätöstä.

Vaikeat tunteet työssä

• Asiakkaan, työntekijän tai kollegan tilanne jää pyörimään mieleen.
• Epäonnistuminen tai menetetty kauppa herättää suhteettoman voimakkaan häpeän.
• Onnistumisista huolimatta mielessä korostuvat virheet ja puutteet.
• Työssä koettu epäoikeudenmukaisuus synnyttää vihaa tai kyynisyyttä.
• Vastuu toisista ihmisistä tuntuu ajoittain liian suurelta.
• Hankalan tilanteen jälkeen omaa toimintaa käydään mielessä läpi yhä uudelleen.
• Tunteiden pelätään vaikuttavan ammatilliseen arviointiin.
• Työhön liittyvistä kokemuksista ei voi puhua avoimesti työpaikalla tai läheisten kanssa.
• Ihminen alkaa suojautua kuormitukselta etääntymällä asiakkaista, työtovereista tai koko työn merkityksestä.

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen

• Työn vaatimukset ja perheen tarpeet tuntuvat jatkuvasti kilpailevan keskenään.
• Taloudellinen vastuu vaikeuttaa työmäärän vähentämistä, vaikka nykyinen tahti ei tunnu kestävältä.
• Läheisen sairastuminen tai muu elämäntilanne muuttaa mahdollisuuksia tehdä työtä.
• Yrittäjä ei uskalla pitää lomaa, koska pelkää asiakkaiden tai tulojen katoavan.
• Työ vie aikaa asioilta, joiden pitäisi olla elämässä tärkeimpiä.
• Omasta toimeentulosta huolehtiminen ja työkyvyn suojeleminen näyttävät lyhyellä aikavälillä olevan ristiriidassa.
• Ihminen ei tiedä, onko tyytymättömyyden lähde työssä, elämäntilanteessa vai niiden yhteensopimattomuudessa.
• Ajatus työn muuttamisesta tuntuu yhtä aikaa välttämättömältä ja taloudellisesti mahdottomalta.

Että osaisi johtaa paremmin itseään ja omaa työtään on joskus kohtuuttoman kova vaatimus. On tarkasteltava muutakin kuin vain ajankäyttöä, kun on kyse toimeentulosta, vastuusta, arvoista, työkyvystä ja siitä, mitä työn halutaan mahdollistavan muulle elämälle.

Työnohjaus on kustannustehokas tapa ehkäistä uupumusta, selkeyttää arkea ja suunnata fokusta oikeisiin asioihin töissä ja yritystoiminnassa. Työnohjaus on verovähennyskelpoinen investointi sekä omaan hyvinvointiisi että yrityksen kehittämiseen.